Tekijät on juttusarja, jossa esitellään martelalaisia yrityksen kaikilta tahoilta. Ensimmäisenä kulissien taustaa raottaa Martelan pitkäaikainen, pidetty pääsuunnittelija Pekka Toivola.
 

Lapualla, Etelä-Pohjanmaan sydänseuduilla vuonna 1955 syntynyt Pekka Toivola valmistui teolliseksi muotoilijaksi Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1980. Muutaman vuoden suunnittelutoimistossa työskenneltyään Toivola huomasi Martelan hakevan suunnittelijaa, haki paikkaa ja sai sen.

Viimeisten 30 vuoden ajan Toivola kertoo enimmäkseen ”suunnitelleensa huonekaluja kaikissa erilaisissa organisaation mutkissa”. Vaikka paljon on muuttunut vuosien aikana, perusteiltaan työ on säilynyt samana. Myös moni työkaveri on säilynyt rinnalla Martelalle tyypillisten pitkien työsuhteiden ansiosta.

 

Martela on Toivolan mukaan aina pyrkinyt olemaan yrityksenä ennakkoluuloton ja asennoitumaan kehityksen tuomiin haasteisiin positiivisesti. ”Ei ole pelätty tehdä mitään tavatonta, mitä ei ole tehty aikaisemmin”, Toivola tiivistää. ”Innovatiivisuus on aina kohdistunut nimenomaan käyttäjää paremmin palvelevien uutuuksien etsimiseen, ei niinkään muotoilujippoihin”. Tarkoituksenmukaisella suunnittelulla on pyritty löytämään uusia tapoja auttaa työntekijää tekemään
työnsä sujuvammin, viihtyisämmin ja turvallisemmin. ”Nykyäänhän tälle ajattelulle on oma nimikin: Activity Based Office”, Toivola virnistää.

Teknisistä innovaatioista iso osa tulee Toivolan mukaan Martelan tuotekehityksen kautta. Julkisen tilan kalusteiden laatua ja turvallisuutta säätelevät monenlaiset normit. Martelan laadunhallinnassa varmistetaan näiden vaatimusten täyttyminen, mutta testataan myös paljon muuta kuin mitä normi edellyttää. ”Tavoitteenamme on aina tehdä mahdollisimman hyvä tuote, joka antaa asiakkaalle iloisen yllätyksen”, Toivola kertoo.

Omista tuotteistaan Toivola ei osaa mainita rakkainta. ”Suunnittelijalle viimeksi valmistunut tuote on yleensä aina läheisin, varsinkin jos siinä on jotain oivallusta ja keksinnöllisyyttä – jotain jota kukaan ei ole ratkaissut yhtä hyvin”. Suunnittelu on usein evoluutiota ja aiemmin tehdyn jalostamista pidemmälle. Tästä syystä toisen suunnittelijan tekemät loistavat tuotteet eivät saa Toivolaa kateelliseksi. ”Enemmän olen iloinen toisen puolesta”, Toivola toteaa. ”Tai korkeintaan koen jonkinlaista hyväntahtoista kateutta: miksen itse keksinyt.”

Tulevaisuudessa Toivola näkee uuden teknologian mahdollistavan työskentelytapojen muuttumisen entisestään. Toisaalta hän näkee tarpeen vielä monille läpimurroille teknologian kehityksessä. Esimerkiksi videoneuvottelut eivät hänen mielestään vielä pitkään aikaan pysty täysin korvaamaan ihmisen fyysistä läsnäoloa tapaamisessa. ”Ympäristöhaasteet luovat kuitenkin painetta virtuaali- neuvottelujen lisäämiseen – ja tämä paine taas edistää innovaatioita”, Toivola tiivistää.

Share this page