Ajattelua ihmisen mittaisessa ympäristössä

Kiti Müller, tutkimusprofessori, Aivot ja työ tutkimuskeskus, Työterveyslaitos

Aivojen tiedonkäsittely, ajattelu, on mukana kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Muistiimme on tallentunut tietoja, taitoja ja kokemuksia. Opimme jatkuvasti uusia asioita arkisissa askareissa, harrastusten äärellä ja erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Ihmisen toimintaan vaikuttavat älyn - järjen - lisäksi myös tunteet. Kiinnostava uusi haaste työssä motivoi ja innostaa oppimaan. Samana vuonna kolmatta kertaa vaihtuva ATK -järjestelmä harmittaa ja laskee oppimisintoa.

Aivojen etuosissa eli otsalohkoissa on rakenteita, joiden ansiosta ihmisille kehittyy kyky ymmärtää omia ja tois(t)en ihmis(t)en tunnetiloja. Pystymme eläytymään toisen ihmisen tilanteeseen, tuntemaan empatiaa. Tämän taidon opettelulle on sosiaalinen vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa tärkeätä. Tarvitsemme siis yhdessä oloa - yhdessä tekemistä.

Otsalohkojen toiminta on tärkeätä myös abstraktille ajattelulle, älylliselle joustavuudelle ja tilannetajulle. Viime mainitussa on kyse siitä, että ihminen osaa mm. arvioida käytöksensä ja ratkaisujensa asianmukaisuutta eri tilanteissa ja mukauttaa toimintaansa eri tilanteiden vaatimusten mukaisesti.

Ihminen kerää ympäristöstään jatkuvasti tietoa aistiensa avulla. Elämme värien, äänien, hajujen ja makujen keskellä. Aistimuisti on ihmiselle tärkeä: silmät kiinnikin tunnistamme tututun esineen kädessä, oman työtuolin muodot. Tietty tuoksu tai maku palauttaa mieleen juhlatilaisuuden, jossa samat aistimukset olivat aikaisemmin läsnä.

Myös kehon muisti on meille tärkeä. Ihminen voi muistaa istuma-asentonsa tapahtumassa, joka aiheutti hänelle voimakkaan tunnekokemuksen. Tämä tunnetila ja tapahtuma saattaa yhtä äkkiä palautua mieleen uudessa tilanteessa istuma-asennon laukaisemana muistona. Muistirakenteisiin tallentuvat myös erilaiset liikesarjat, niin hyvät kuin huonot sellaiset. Tästä on monilla työfysioterapeuteilla käytännön kokemuksia: Niska- ja hartia tai silmien rasitusoireista kärsivän työntekijän työpiste on yhdessä työntekijän kanssa korjattu ergonomisesti oikeaksi. Kontrollikäynnillä työpisteessä parin kuukauden kuluttua sitten todetaan, että työntekijä on palannut entiseen, rasitusoireita aiheuttavaan työtapaansa. Vanhasta toimintatavasta poisoppiminen ei olekaan niin helppoa.

Nykypäivänä useat työntekijät kokevat työssä kiirettä ja pakkotahtisuutta. Tietotekniikan myötä toimistotyyppinen istumatyö on lisääntynyt ja luonnollinen päiväaikainen hyötyliikunta on vähentynyt. Työntekijät lähettävät toisilleen raportteja sähköpostien liitetiedostoina tai tallentavat niitä yrityksen sisäisen tietoverkon dokumenttien hallintajärjestelmiin. Näin vaikka työtoveri istuisi samassa kerroksessa 100 - 300 m:n päässä ja hänen luokseen käveleminen paperin kanssa tarjoaisi samalla mahdollisuuden asiasta puhumiseen muun kuin sähköpostin välityksellä.

30-40 % kaikenikäisistä työntekijöistä kaikissa ammattiryhmissä kokee, että heillä on työntekoa haittaavia keskeytyksiä jatkuvasti. Muisti ja keskittymisvaikeuksia on joka viidennellä. Stressin, unihäiriöiden ja ylipainon välillä on tutkimuksissa osoitettu selvä yhteys. Useat ihmiset kokevat, että työn ja arkielämän pyöritys vievät voimat. He eivät esimerkiksi jaksa harrastaa liikuntaa vaikka ovatkin tietoisia sen myönteisistä vaikutuksista sekä yleiselle terveydelle että vaikkapa stressin hallinnalle.

Tärkein pääomamme on päänupissa ja se vaatii huoltoa: riittävää lepoa, sopivasti taukoja työnteon lomassa, mielekästä tekemistä, uusia haasteita, mahdollisuutta yksinoloon ja muiden ihmisten kanssa keskustelua. On syytä arvostaa omiaan ja toisten aivoja. Jos aivot väsyvät, mielikin masentuu ja keho rapistuu. Väsynyt, ylirasittunut ihminen ei jaksa liikkua, ajatus takkuaa.

Työ- ja elinympäristön suunnittelun kautta voidaan omalta osaltaan monin tavoin edistää ihmisten hyvinvointia. Ihmislähtöisessä suunnittelussa keskeistä on holistinen (ganzheit) näkökulma hyvinvointiin: aivot, mieli ja keho muodostavat kokonaisuuden. Liian suuri määrä erilaisia ärsykkeitä ihmisen ympäristössä voi rasittaa aivoja ja mieltä. Toisaalta sopivilla yhdistelmillä eri aisteja hiveleviä ärsykkeitä (värit, äänet, tuoksut, kosketusaistia stimuloivat pinnat) voidaan ihmismieltä rauhoittaa ja virkistää. Kaluste-, kulkureitti- ja huoneiden käyttötarkoituksiin liittyvillä ratkaisuilla voidaan luoda ympäristöjä, joissa ihmisillä on mahdollisuuksia luontevaan yhdessäoloon tai hetken rauhoittumiseen omien ajatusten kanssa. Suunnittelu, joka houkuttelee ihmisiä yhteisille kahvi- ja lounastauoille edistää paitsi yhteisöllisyyttä, myös yhdessä ääneen ajattelua, ideointia ja uusien oivallusten syntyä.

Suunnittelun ratkaisuin voidaan edistää hyötyliikuntaa työpäivän aikana. Ihmisen keho tarvitsee päivän aikana muutakin tekemistä kuin näyttöpäätteen äärellä istumista. Toimintaympäristö. joka mahdollistaa vaikkapa kävelykokousten pitämisen tai sopivan määrän rappusissa kävelyä, antaa virikkeitä aivoille ja huoltaa mieltä. Liikkuminen itsessään aktivoi kokonaisvaltaisesti ihmisaivojen hermoverkot. Tavaroiden sijoittelulla voidaan järjestää sopiva määrä ja oikein mitoitettuja kehoa huoltavia jumppaliikkeitä, kun asiaan kiinnitetään tietoisesti huomiota.

Monen ihmisen työ on liikkuvaa. Maisemakonttorit ja ratkaisut, joissa ihmisellä ei ole omaa vakituista työpistettä, asettavat uusia haasteita työympäristöjen suunnittelulle. Useat ihmiset tarvitsevat oman tilan ja aivotutkimus on osoittanut, että tuttu ympäristö toimii muistin ja ajattelun tukena. Tämä ihminen huomaa vaikkapa siitä, että jos siivoaa työpisteensä ja vaihtaa tavaroiden paikkaa, varsinainen työ ei sujukaan tämän jälkeen yhtä sutjakkaasti. Ihminen on kuin "eksyksissä" ja etsii työvälineitään vanhoista paikoista. Ihminen ei tässä tilanteessa pysty hyödyntämään paikkamuistiaan.

Tulevaisuudessa erilaista teknologiaa yhdistetään lisääntyvästi sekä kalusteisiin että muihin ympäristön rakenteisiin. Näitä ratkaisuja toteutettaessa on tärkeätä tuntea ihmisen käyttäytymisen perusteita sekä huomioida, että aisti-, paikka- ja kehon muisti omalta osaltaan tukevat ihmisen ajattelua ja toimintaa. Neuroergonomia on varsin uusi poikkitieteellinen ala, jossa tieto ihmisaivojen toiminnasta, fysiologiasta ja käyttäytymisestä yhdistetään työn ja työympäristöjen tutkimukseen. Tieto siirtyy käytäntöön parhaiten yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa. Yhteisenä tavoitteena on ihmisen mittainen työ, työvälineet ja työskentely-ympäristö.

Kirjallisuutta. Müller Kiti. Aivokutinaa. 4. uudistettu painos, TTL Kustannus, 2008