Ergonomisen suunnittelun periaatteena on saada aikaan ihmisenmittainen, paras mahdollinen toimintaympäristö sekä myös tuottava työpaikka. Suunnittelussa käytetään hyväksi tietoa ihmisen mitoituksesta, ajattelumalleista sekä toimintarajoista ja -tavoista, kyvyistä ja tarpeista. Osa tarvittavista tiedoista on yleisperiaatteita, suosituksia, säädöksiä sekä standardeja, osa tietoa ja kokemuksia käyttäjiltä sekä ergonomian asiantuntijoilta. Ergonomiatietoutta on syytä soveltaa aina, kun ihminen on osana järjestelmässä mukana tai kun suunnitellaan elinympäristöjä, palveluja ja tuotteita.

EU-direktiivejä ja ergonomiastandardeja on useilta eri alueilta. Osa määrittelee valmistajista riippumattomia lopputuotteen vaatimuksia, osa kajoaa myös suunnitteluprosessiin, jolla tuotteen lopullinen ergonominen laatu ensi kädessä varmistetaan.

Päätetyölle (työpisteet, käytettävyys, ohjelmistot jne.) on viime vuosina laadittu omat ergonomiastandardit kehittyvän teknologian tueksi. Esimerkiksi ISO-9241 näyttöpäätestandardisarjan ISO-9241-5 osa 5 määrittelee näyttöpäätteillä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset ja erityisesti työpisteen järjestelyt ja työasennot. EN 1335:1-3 taas ohjaa tarkemmin työtuolien mitoitusta ja turvallisuutta sekä testausta. Vaikka standardin käyttämisellä on voimakas ohjausvaikutus, kaikki valmistajat eivät suosituksia noudata.